Camilla Sten: Kadonnut kylä

Camilla Sten: Kadonnut kylä. Vihdoinkin tämä kirjan on nyt saatavilla myös äänikirjana!! Kiitos Storyside. Lukija: Linda Wiklund. Olen lukenut tästä kirjasta hyviä arvosteluita, mm. Kirjasähjökäyrässä,  Luetut.netissä sekä Kirjojen kuisketta -blogissa. Minua on aina kiehtoneet autioituneet kylät ja talot sekä niiden historia. Tämä kirja siis herättää paljon odotuksia! 

Kadonnut kylä on ruotsalaiskirjailijan väkevä ja kylmiä väreitä nostattava jännitysromaani. Kirja vie lukijan kauas syrjäseudulle avun ulottumattomiin ja pitää otteessaan kuin arvoituksellinen hylätty kylä, joka ei aio päästää irti luokseen eksyneistä vieraista.

Kirjassa seurataan vuorotellen aikaa nyt ja aikaa silloin aikaisemmin. Kuvausryhmä saapuu lähes tiettömän taipaleen päähän pieneen Silvertjärniin, kylään, joka on autioitunut vuosikymmeniä sitten. Loputtoman syvän järven rannalla ja vanhan virran kahden puolen leivttäytyvä kylä lumoaa kuvausryhmän täysin. Täälä eivät toimi edes kännykät!

Olen ollut huono lukemaan kauhuksi määriteltyä kirjallisuutta. Monet kirjat,  joita on kuvattu hyytäväksi, ovat olleet lähinnä tylsiä. Tämän kirjan suhteen odotukset olivat kuitenkin korkealla. Syrjäinen kylä jo itsessään luo tunnelmaa.

Kirjan alussa oli mukava seurata, kun kuvausryhmä tutki kylää. Rakennukset ovat tyhjentyneet aavemaisesti. Ihmisten tavarat ovat jääneet paikoilleen ja jopa kahvikupit pöytään. Osa rakennuksista on luonnon armottoman kulutuksen jäljiltä hyvinkin huonossa kunnossa ja jalat ovat kovilla rikkinäisillä lattioilla ja rappusilla! En niinkään pidä tunnelmaa jännittävänä, lähinnä kaiken vanhan tutkiminen tuntuu lämminhenkiseltä paluulta historiaan.

Kun jotain alkaa tapahtua, pitäisi tunnelman olla jotenkin jännittävä. Minua lähinnä vain odotuttaa, että miten asiat oikein menevät. Ihmetyttää sekin, että nykyaikana porukka matkustaa Ruotsissa sellaiseen paikkaan, että mitään yhteyksiä ei ole. Jossain Siperiassa tämä kuulostaisi loogisemmalta... En missään vaiheessa pääse kauhumaiseen tunnelmaan. Aloin jo miettimäänkin, että vaikka vähän olen lukenut sen tyyppistä kirjallisuutta, niin voimakkaammat kokemukset ovat nuoruusvuosilta...

Loppua kohden tahti kiihtyy, mutta edelleenkään tilanne ei saa minussa tunteita aikaiseksi. Lähinnä jossain vaiheessa tulee ahaa-elämys, kun kyläläisten kohtalo paljastuu. Voin kyllä suositelle kirjaa autioituneista taloista kiinnostuneille. 

Koska kuitenkin jaksoin kuunnella kirjan loppuun ja otan huomioon, että tämä on esikoisteos, annan kirjalle kolme tähteä.