Preston&Child: Valkoinen tuli

Douglas Preston ja Lincoln Child: Valkoinen tuli 3/2020. Jatkoa Pendergast-sarjalle.

Mahtavaa palata taasen tuttujen hahmojen pariin. Olen lukenut kaikki sekä Prestonin että Childin kirjan ja pidän erityisesti tästä yhteisestä sarjasta, jossa pääosassa omalaatuinen FBI-erikoisagentti Prendergast. Viime vuoden keväänä julkaistu edellinen osa, Kaksi hautaa, päätti Helen-trilogyn ja nyt jatkuvat tutkimukset Sherlock Holmesin jalanjäljissä.

Corrie Swanson, yksi sarjassa seurattavista henkilöistä opiskelee nyt poliisiksi ja päättää tehdä vaativamman koulutyön tutkimalla 1800-luvulla kuolleiden mainareiden karhun raatelemia luita. Jo saapuessaan idylliseen Roarin Forkin kaupunkin hän kokee ristiriitaisen vastaanoton. Hän jopa joutuu viettämään muutamia öitä putkassa. Ja kukas muukaan hänet pelastaisi, kun "kummisetä" Pendergast.

Corrien tutkiessa vanhoa luita, hän tekee hämmästyttävän havainnon. Myös Pendergast kiinnostuu tutkimuksista ja alkaa omatoimiseti selvitellä asioita. Samaan aikaan joku polttaa luksuskartanoita kylän alueella. Kyläläiset ovat varpaillaan. Ja kun tähän kaikkeen lisätään lumimyrsky, joka katkoo yhteyksiä, on tunnelma valmis!

Kirja on mahtava kattaus Coloradon syrjäisen vuoristoseudun nykyisestä ja entisestä elämästä. Ja kaiken kukkuraksi tässä sivutaan myös Sherlock Holmesin seikkailuja ja mukana yksi luku, jossa on ns. Doylen puuttuva kertomus, joka löytyy syrjäisestä kartanosta. Tunnelma on loistava ja pidän niin kovasti näistä lumen kekelle jääneistä pienistä kylistä ja niiden historiasta. Vaikka sarjassa mennään välillä uskottavuuden rajamailla, ei siitä ainakaan tässä kirjassa ole haittaa.

Tämän kirjan voi lukea, vaikka olisi jäänyt aikaisempia kirjoja sarjasta lukematta. Edelliset kirjat, Helen trilogy-sarjassa, pitää lukea taasen järjestyksessä, kun ne ovat välitöntä jatkoa toisiinsa. Jotenkin tämä kirjoitustyyli vain natsaa kertakaikkiaan ja pisteenä iin päällä lukijana tässä toimi Timo Mäkynen, jolla on aivan mahtava ääni ja ääntämistyyli. Täydet pisteet hänellekin. Ja toki nämä toimivat painettunakin. Vähän pitkiä usein ovat, mutta koskaan sekään ei ole haitannut. Tässä kirjassa sivuja on 528.

Pidin siis tästä kirjasta kovasti ja suosittelen kaikille jännityksen ystäville. Annan kirjalle täydet viisi tähteä.

Douglas Preston (s. 1956) ja Lincoln Child (s. 1957) ovat yhdysvaltalainen kirjailijakaksikko Pendergast-jännärien takana. He ovat niittäneet mainetta myös omilla trillereillään ja tietokirjoillaan, mutta heidät tunnetaan ennen muuta Pendergast-sarjastaan. Ennen kirjailijanuraansa Douglas Preston työskenteli Amerikan luonnonhistoriallisessa museossa ja kohtasi sen historiikkia kirjoittaessaan kustannustoimittaja Lincoln Childin. Miehet päättivät yhdistää voimansa ja kirjoittaa museoon sijoittuvan trillerin, ja pian syntyi arvoituksellinen FBI-agentti Aloysius Pendergast. Piinaavaa jännitystä, seikkailua ja mysteerejä yhdistävä sarja on huolellisen taustatyön tulos, ja sen päähenkilöä pidetään hyvästä syystä nykypäivän Sherlock Holmesina.

Valmistautumista kesälukumaratoniin 29.8.20

 

Taasen olisi tiedossa lukumaraton tulevalle viikolle! Emäntänä toimii Niina Yöpöydän kirjat -blogillaan. Jotenkin tuntuu, että tuleva viikonloppu ei ole lukemiselle paras mahdollinen, kun ohjelmaan kuuluu monnenlaista kesän päättäjäistä. Mutta kuten säännöissä sanotaan, voi osan maratonista sijoittaa perjantain tai sunnuntain puolelle. Tuo jälkimmäinen lienee jo vähän parempi vaihtoehto. 

Vielä ei ole loppuviikon lukulista tarkemmin päivittynyt. Viime viikonloppuna minulta jäi jopa kolme kirjaa kesken. Kaksi niistä tarkoituksella ja yksi loppui kuin kananlento, kun maksullisen palvelun jakso tuli täyteen. Jatkanen sen kuuntelua, kunhan saan tällä hetkellä kesken olevan Douglas Perstonin ja Lincoln Childin uusimman, Valkoinen tuli -kirjan kuuneltua. Se kyllä vaikuttaa tosi hyvältä!

Tällä hetkellä näyttäisi, että ensi viikonloppuun ajoittuisi ainakin seuraava äänikirja: Johanna Tuomolan Oikeuden varjo, osa 2. Tänä kesänä julkaistussa jatko-osassa seikkailevat edellisen tapaan poliisi Noora Nurkka sekä ortopedi Sami Heikura...

#tobereadtag - näitä lukisin...

 #tobereadtag 

Oksan hyllyltä löysin tämän haasteen ja antaapa palaa:

1. Klassikko, jonka aiot lukea

    Waltari: Sinuhe egyptiläinen. Vaikka vastasin edellisessä haasteessa, että tämä on liian pitkä, noin 40 tuntia, aion sen kuitenkin joskus kuunnella. Vaikka silleen muiden ohessa, tai vaikka jossain erityisessä tilanteessa. Pidän niin paljon elokuvasta, että tuskin kirja on huonompi!

2. Kirja, jonka arvot koet itsellesi läheisiksi

    Raamattu.

3. Sopivan pituinen kirja

    Tähtinen: Musta joulu. Minusta noin 8 tuntia on hyvän mittainen kirja. Yli kymmentuntisen kirjan pitää olla jo tosi hyvä, että sitä jaksaa kuunnella. Sellainen lienee seuraavana lukulistallani oleva Preston & Childin uusin, Valkoinen tuli, 14,5 tuntia.

4. Kirja sellaisesta genrestä, jota tykkäät lukea

    Åberg: Virus 6 osa ilmestyy pian ja olen innostunut nyt dekkareiden lisäksi myös dystopiaa ja muuta vastaavaa. Suomalaisista dekkarikokeiluista sain taas tarpeekseni ja pysyttäydyn vastaisuudessa hyväksi havaituissa sarjoissa/ kirjailijoissa.

5. Suosittu kirja, josta olet kiinnostunut

    Tämäpä olikin vaikea kohta. Olen yleensä lukenut kirjat, jotka kiinnostavat. Tänä kesänä kuuntelin joitain suosittuja kirjoja ja jouduin pettymään. Lähinnä tulee mieleen Bauerin Katkeamispiste, jota odottelen äänikirjaksi.

6. Kirja, jonka aiot lukea loppuun asti (vaikka se olisi kertaalleen jäänyt kesken)

    Coben: Verenperintö, joka on varsinainen hyllynlämmittäjä noin digitaalisessa muodossa. Alun jälkeen se jäi viime talvena kesken, mutta tarkoitus olisi jossain vaiheessa se kuitenkin saada kuunneltua loppuun...

7. Kirja, jonka toivoisit jo lukeneesi

    Kauppinen: Monimuotoisuus vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta, mutta jostain syystä tietokirjallisuuten en vain jaksa samalla tavalla keskittyä. 

8. Kirja, joka on ollut lukulistallasi/hyllyssäsi vuosia, ja jonka aiot pian lukea

    Cook: Myrkky, jostain syystä tämä roikkui piekään lukulistallani, kunnes aloitin kuuntelemalla etenemään Cookit alusta. Pian olisi siis tämä vuorossa. Näitä olen lukenut useita kertoja eri elämän vaiheessa ja aina toimii!

Rake Tähtinen: Kylmä käsi

Rake Tähtinen: Kylmä käsi, lukija: Sami Lalou. Alunperin Myllylahden kustantamana ilmestynyt 2018. Nyt Saga egmont on julkaissut sen äänikirjana. Sen pituus on noin 6 tuntia.

Kylmä käsi on Rainer Tähtisen viides teos kiitellystä Petäjämäki-sarjasta. Se vie lukijat jälleen syvälle uusikaupunkilaismaisemiin, sen tummimpiin saarekkeisiin. Teoksessa liikutaan elämän ja kuoleman rajamailla.

Tämä onkin mukavan lämminhenkinen kirja, jossa päähenkilöinä ovat poliisit, joilla ei ole mitään normaalista perhearjesta poikkeiavia ongelmia. Tapauksen tutkintaa seurataan sopivassa määrin ja myös päähenkilöiden yksityiselämään seurataan. Ainut mikä kirjassa pistää korvaan on se klisee, että miehiä puhutellaan sukunimellä ja naisia etunimellä....

Tapahtumat saavat alkunsa, kun lintubongari löytää jäältä irtonaisen miehen käden. Tälle tapahtumapaikalle hälyytetään vapaapäivältään myös komisario Petäjämäki. Hänen avovaimonsa on raskaana ja tässä uudessa elämäntilanteessa on hänellä totuttelemista.

Pidin tämän kirjan tunnelmasta ja siinä ei rikoksilla mässäillä. Ennen tämän kuuntelemista, kokeilen pätkän verran toista kotimaista uutuusäänikirjaa, mutta huumemaailma ei kertakaikkiaan nappaa. Tässä kirjassa sen sijaan on viihdettä juuri sopivasti.

Suosittelen kirjaan dekkareiden ystäville. Annan kirjalle 4- tähteä.

Piia Kaikkonen: Kuoleman varjo

Piia Kaikkonen: Kuoleman varjo, lukija: Teemu Mäkinen. Äänikirjan pituus vajaa 8 tuntia.

Hessu Laine on tavallinen suomalainen mies, jonka elämän suunta tuntuu olevan hukassa. Työnteko lääkefirma PharMaxilla ei ota sujuakseen, ja pitkään jatkunut salasuhde toimitusjohtajan vaimon kanssa mietityttää. Hessun puuduttava arki saa kuitenkin kokea äkkikäännöksen, kun Hessun työkaveri ja paras ystävä Kari saa kesken työpäivän sairaskohtauksen ja menehtyy. Hessua tapaus epäilyttää: oliko Karin kuolema sittenkään luonnollinen? Syyllisyyden painama Hessu päättää seurata johtolankoja, jotka sattuman kautta vievät hänen tiensä Espanjaan. Hengenvaarallisen matkan aikana Hessu joutuu laittamaan kaikkensa peliin paljastaakseen totuuden. Seikkailu saa miehen katsomaan elämäänsä uusin silmin, ja Hessu saa huomata, ettei ole aivan yhdentekevää keneen luottaa...

Vähän liian latteaa ja tavallista tämä kirja. Onpahan nämä kotimaiset tullut nyt kokeiltua ja taidan palata paremmin miellyttäviin kirjoihin. Lopussa tässä oli sellainen koukku, että Hessu vaihtaa alaa, mutta en tiedä innostaako se jatkamaan sarjan parissa. Ehkä kuitenkin pidän enemmän poliisisarjoista, kuin tämän tyyppisistä itsenäisistä "yksityisetsivistä" tai salaliitoista.

Suosittelen kotimaisten dekkareiden ystäville. Annan kirjalle kaksi tähteä.

Harri Hietikko: Pandemian jälkeen

Harri V. Hietikko: Pandemian jälkeen, julkaistu alunperin painettuna 2018 ja äänikirjana elokuussa 2020.

Kertomus Suomesta, jonka 100-vuotisjuhlat ovat ohi.

Olemme matkalla pandemian jälkeisestä nykyisyydestä tulevaisuuteen, joka on itse asiassa jo menneisyyttä. Maailmaa on kohdannut kaunis tuho. Eurobondeilla ei tee enää mitään, mutta vanhoille kirjoille ja kivääreille on käyttöä. Ostoskeskukset, koulurakennukset ja stadionit ovat muuttuneet hyödyttömiksi. Ne eivät kykene tarjoamaan riittävää suojaa sään vaihteluja, petoeläimiä tai toisia selviytyneiden ryhmiä vastaan.

Harri V. Hietikon biker-sarjasta tuttuun tapaan päähenkilö on yksinäinen sankari, jonka matka Turun linnassa säilyneen sivistyksen suojista, halki autioituneen maan kohti Kajaanin viidakoita, on täynnä tragikomiikkaa ja rujoa huumoria. Esimerkiksi balladi Pyhittäjäisä Sergein ruplajunasta on hykerryttävää luettavaa. Kerronta upottaa lukijan shamaanirummutuksen tapaan syviin mieleen kerroksiin. Hietikko on kehittänyt uniikin kielensä huippuunsa. Uutuuskirja on maaginen. Selvästi tekijänsä paras.

Hallintotieteiden tohtori Harri V. Hietikko (1970) nousi eturivin rikoskirjailijaksi biker-trilogiallaan Lausukaa Paranoid, Näkemiin Shosanna ja Insomnian ensioireet. Hietikkoa luonnehditaan suomen kielen uudistajaksi ja täysin omintakeiseksi yhteiskunnan kuvaajaksi. Hänen tietokirjansa Management by Sauron - Sormusten Herran johtamisopas on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.

Minä en etukäteen pahemmin perehtynyt tämän kirjan historiaan ja tulikin yllätyksenä, että kirja olikin jo pari vuotta vanha. Kirjan tarina on hyvin saman tyyppinen kuin Antti Hyyrysen Viimeinen Atlantis, jonka kuuntelin aiemmin tänä vuonna. Eli jos pidit siitä, niin tähänkin kannattaa tutustua.

Minä en oikein päässyt tämän kirjan imuun, ehkä liian miesmäinen kaikkine armeijaan viittavine juttuineen yms. Tulipahan kuitenkin kuunneltua loppuun. Annan kirjalle yhden tähden.

Kristina Ohlsson: Korkein tarjous kuolemasta

 

Kristina Ohlsson: Korkein tarjous kuolemasta. 17.8.2020 WSOY. Äänikirjan lukee Aku Laitinen ja sen pituus on 12,5 tuntia. 

Olen lukenut kaikki Ohlssonin aikusille tarkoitetut kirjat ja olen pitänyt erityisesti Fredrika Bergman -sarjasta. Myös muut kirjat ovat olleet hyviä. Valitettavasti tämän kohdalla jouduin pettymään. Ensinnäkään en ole sinut päähenkilön Martin Bennerin kanssa. Minusta hän on tylsä ja hänen elämäntapansa on vastenmielinen. Myös kirjan aihe on ikävä. Lisäksi vielä kerronta minä-muodossa, niin siinähän se oli.

Kirjaa lukiessa päälimmäinen tunne oli tylsyys ja kirja tuntui tyhjänpäiväiseltä. Vaikka loppupuolella oli jännityksen tapaista, niin ei sekään napannut. Kustantaja kertoon kirjan olevan hauska, mutta siihen en kyllä minä voi yhtyä.

Asianajaja Martin Benner rakastaa vanhoja tavaroita. Kun hänen ystävänsä Henry Schiller sairastuu ja kuolee, Bennerille tarjoutuu elämänsä tilaisuus saada Henryn osa newyorkilaisesta antiikkiliikkeestä itselleen. Hyvä onni ei kuitenkaan kestä kauan, sillä pian selviää, että Henry murhattiin. Samaan aikaan Benner havahtuu siihen, että häntä seurataan. Joku vahtii hänen jokaista askeltaan ja vaanii hänen talonsa lähellä jättäen vain epämääräisiä jälkiä lumeen.

Martin ryhtyy tutkimaan Henryn kuolemaa ja joutuu yhä syvemmälle hämärien antiikkibisnesten maailmaan. Rajat totuuden ja valheen sekä ystävän ja vihollisen välillä sekoittuvat. Kuka Henry Schiller oikein oli?

Kristina Ohlssonin (s. 1979) älykkäät ja taitavasti rakennetut dekkarit ovat nostaneet hänet Pohjoismaiden suosituimpien jännityskirjailijoiden joukkoon. Yhteensä hänen kirjansa ovat myyneet kolme ja puoli miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Fredrika Bergman- ja Martin Benner -sarjojen lisäksi Ohlsson on kirjoittanut lapsille suunnattuja jännitysromaaneja. Martin Benner -sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Lotus blues ja Mion blues.

Muistaakseni nuo tämän sarjan kaksi edellistä osaa olivat jännittäviä ja tuntuukin, että tämä osa olisi jotenkin pakolla kirjoitettu. No, nämä ovat vain minun mielipiteitä ja jokainen luokoon omansa.

Eli suosittelen kirjaa Martin Bennerin ystäville. Annan tälle kirjalle kaksi tähteä.

Tero Somppi: Raivo

 

Tero Somppi: Raivo, äänikirjan julkaisija Saga ja sen pituus on noin 10 tuntia. Lukijana toimii Seppo Pietikäinen. Kirja on julkaistu alunperin painettuna kirjana vuonna 2016 Myllylahden kustantamana.

Rikosromaani liikenteestä, piittaamattomista kuskeista ja omankädenoikeudesta. Tero Somppi kirjoittaa yhdeksännessä romaanissaan aiheesta, joka koskettaa meistä jokaista.

Kirjassa on mukava näkökulma, kun tapahtumia seurataan enimmäkseen poliisi Ari Mantereen silmin, kun hän muuttaa avioeron jälkeen työn perässä Helsinkiin. Hänellä on kosketusta paikkaan vain siten, että on syntynyt siellä ja muuttanut perheensä kanssa pois ollessaan kaksi vuotias. Jyväskylässä asumisen jälkeen asuminen ja työ Helsingin rikospoliisissa vaikuttaa monin puolin erilaiselta. Ensimmäisenä työpäivänään hän saa tutkittavakseen vähäpäitöiseltä näyttävän rattiraivotapauksen.

Tässä seurataan myös nimettömänä pysyttelevää "miestä", jolla on agenda kostaa liikennesäännöistä piittaamattomille autonkuljettajille. Hän seuraa läheltä piti -tilanteen aiheuttanutta autoilijaa ja mukiloi tämän. Koska tuoreella helsikiläispoliisilla on aikaa tutkia tapausta normaalia tarkemmin, hän löytääkin yhteneväisyyksiä muihin rikosilmoituksiin. Myös facbookista löytyy rattiraivoon kannustava ryhmä.

Mukavasti juonet punoutuvat yhteen ja tarina saa jännittäviä piirteitä. Vaikka tässä kirjassa on yhteiskunnalista sanomaakin, ei sitä tyrkytetä politikoinnilla, vaan se tulee esiin tekojen seuraksilla. Kirjan tunnelma on mukavan letkeä ja sitä kuuntelee mielikseen. Aika rientää tämän kirjan parissa.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille jännityksen ystäville. Vaikka ei olisi kotimaisia dekkareita ennen lukenutkaan, tässä pääsee mukavasti niiden imuun. Annan kirjalle neljä plus tähteä.

Seppo Jokinen: Pisara veressä

 

Seppo Jokinen: Pisara veressä, 4/2020, Crime Time, äänikirjan pituus on reilu 10 tuntia ja sen lukee suosikkini Jukka Pitkänen. Aloitin komisario Koskisesta kertovan sarjan lukemisen Austraaliaan sijoittuvasta kirjasta, Mustat sydämet. Sen jälkeen olenkin aina innolla odottanut jokakeväistä uutukaista kirjaa. Minulla on vielä runsaasti alkupään kirjoja lukematta ja ne ovat kyllä lukulistallani, kunhan vain ehdin... Näissä kirjoissa ei väkivallalla mässäillä ja päähenkilöt ovat kohtuullisen mukavia ja tavallisia ihmisiä. Ei ole alkoholiongelmaa tai muuta kliseetä. Ainoastaan jäyhä ja vähän kömpelö komisario...

Tässä kirjassa komisaario Koskisella on yksinäistä, kun Ulla on lähtenyt auttamaan tytärtänsä, joka on juuri saanut lapsen, joka tarvitseen erityistä apua. Asiaa ei yhtään helpota, kun hänen tilalle palkattu sijainen omii heti käyttöönsä työpaikalla Ullan kahvimukin... Koskinen odottaa puolisoaan kotiin ja yksinäisyydessä on viitteitä myös aikaan ennen Ullaa.

Jo aiemmin Koskinen on suhtautunut epäilevästi Siiri Peipon rikosromaaneihin, kun päähenkilöt tuntuvat liiankin tutunoloisilta. Uusimmassa kirjassa kuvaillaan tapausta, joka on Koskiselle tuttu hänen nuoruusvuosiltaan järjestyspoliisissa. Ilmeisesti kirjan ovat lukeneet myös muutkin ja tämä sysää liikkeelle reaktioita.

Myös tässä kirjassa seurataan Tampereen raitiotyömaita, käydään lastenlapsen kanssa retkeilemässä sekä tietysti lopun jännittävässä temmellyksessä saadaan vähän osumaakin. Taattua laatua Seppo Jokiselta. Nämä sisältävät sopivasti psykologiaa ja parisuhdeasioita muiden asioiden lomassa. Eikä näissä ole yleensä politikointia, mitä itse vierastan kovasti viihteessäni. Mukavastihan aika tämän parissa taittui.

Suosittelen kaikille jännityksen ystäville, vaikka ei olisi sarjan aikaisempia kirjoja lukenutkaan, niin tähän kyllä pääsee hyvin matkaan. Annan kirjalle neljä tähteä.

Camilla Grebe: Varjokuvat

 

Camilla Grebe: Varjokuvat, ilmestyi äänikirjana 10.8.2020. Gummerusuksen kustantamana. Äänikirjan pituus on reilu 12 tuntia ja lukijana toimii Karolina Kudjoi. Hänen ääntään on miellyttävä kuunnella. Tämä kirja palkittiin juuri pohjoismaisella Lasiavain-palkinnolla. Kyseinen dekkaripalkinto on harvoin matkannut Suomeen. Kirjaa on ehditty lukea jo monissa blogeissa, koska se ilmestyi painettuna ja e-kirjana jo heinäkuussa. Sitä on kovasti kehuttu ja odotin innolla, että pääsen kuuntelemaan tämän.

Ensin ollaan 1940-luvulla, jossa naispoliiseja ei juuri ole ja he ovat lähinnä konekirjoittajia.

Kirjassa on neljä aikajaksoa. Sitten mennään 1970-luvulle, kun nuori naispoliisi yrittää tutkia tapausta, joka tuntuu olevan toistoa 1940-luvulla tapahtuneeseen juttuun. Siihenkään aikaan ei kuitenkaan naispoliisien asema ole häävi, vaan hän saa jatkuvasti kuulla vähättelyä ja arvostelua. Tämä teema jatkuukin koko kirjan läpi.

1985 päästään kuitenkin jo aiemmista tuttuun Hannen matkaan. Hän on juuri aloittanut profiloijana poliisissa ja taas törmätään aiempien kaltaiseen tapaukseen. Myös Hannen työssä on mutkia ja hänkin kokee vähättelyä. Varsinkaan, kun hän ei ole kouluttautunut poliisiksi.

Viimeisenä kirjassa ollaan nykypäivässä 2019 ja seurataan Malinia, joka myös on tuttu Greben edellisistä kirjoista. Todella mukavaa, kun näin kierrätetään samoja, tuttuja henkilöitä kirjasta toiseen, kuitenkin tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Malinilla on pieni lapsi ja hänkin joutuu taistelemaan töissä pitääkseen asemansa. Asiaa ei auta, että pomo on nainen. Päinvastoin. Hän kertoo omaa esimerkkiään, kuinka ei ole joutunut olemaan koskaan pois töistä pienten lasten takia...

Nyt täytyy sanoa, että olen hieman pettynyt tähän kirjaan. Odotukseni olivat korkealla. Kirjassa minusta alleviivataan liikaa naisten huonoa asemaa poliisissa. Tällainen liiallinen politikointi alkoi hieman ärsyttämään. Toisaalta vahemmat kertomusjaksot olivat minusta liian pitkiä. Meinasin niihin jopa kyllästyä. Uudemmista tarinoista olisi taasen voinut ammentaa enemmän. Tämä on vain mielipideasia, mutta en yleensä pidä historiallisista dekkareista. Toisaalta mietin kirjaa kuunellessa, että olisiko aikatasoja voinut vuorotella, kuten monesti on ollut tapana?

Kirja on kuitenkin taitavasti kirjoitettu ja sen eteen on tehty paljon työtä. Kaikenkaikkiaan kirja oli aivan viihdyttävä. Ehkä tosiaan odotuksia oli vain liikaa, kun aiemmat ovat olleet niin hyviä....

Suosittelen kirjaa kaikille jännityyksen ystäville ja annan kirjalle neljä tähteä.

Robin Cook: Pahan valta

Robin Cook: Pahan valta, 1991 Gummerus. Äänikirjan julkaisija Celia.

Patty Owenin piti olla ihanteellinen synnyttäjä, nuori ja terve. Kaikki testit osoittivat, että myös vauva oli hyvin kehittynyt. Miksi rutiinisynnytys sitten kuitenkin muuttui hätätapaukseksi.

Arvostetun nukutuslääkärin Jeffrey Rhodesin ura oli mennyttä ja elämä yhtä painajaista – kunnes hän muisti kollegansa itsemurhan vastaavanlaisen tapauksen jälkeen.

On niin mukava palata taasen vanhan kunnon Cookin pariiin! Jeffrey joutuu melkoisen painajaisen keskelle, kun hän venyy hieman huonovointisenakin työtaakan alla ja osallistuu Pattyn hoitoon. Vasta tuomion saatuaan hän alkaa miettimään, että mitä oikein tapahtuikaan. Hän on todella epätoivoinen ja anestesialääkärinä tietää kyllä keinot mihin vaan.

Tutustuessaan kollegansa leskeen, hän alkaa tutkimaan näitä epäonnisia tapauksia ja löytää paljon yhteneväisyyksiä. Hänen täytyy toimia salassa, koska toisaalla häntä jahtaa palkkionmetsästäjä ja toisalla uhkana ovat niin poliisit kuin jotkin muutkin. Taattua jännitystä!

Kirjassa sattuu ja tapahtuu monenlaista. Onhan pituutta äänikirjassakin yli 20 tuntia. Loppua kohden vain vauhti kiihtyy ja onnneksi näissä aina paha saa palkkansa.

Suosittelen kyllä ehdottomasti sairaalajännityksen ystäville. Annan tälle kirjalle neljä ja puoli tähteä.

Elonkorjuuta

Hyvää elokuuta!

Tämä kuukausi on alkanut lukemisen suhteen todella tahmeasti. Sain Raivion kirjan kuunneltua alkukuusta, mutta nyt olen tahkonnut Cookin Pahan valtaa viikon päivät. No toki asiaan vaikuttaa sekin, että tuo kirja on yli 20 tunnin mittainen. Toisaalta kuun alkuun on mahtunut niin sosiaalisia kontakteja kuin elonkorjuutakin.

Nyt odottelen innolla huomista, jolloin pitäisi ilmestyä äänkirjan Greben Varjokuvat. Siitä olenkin lukenut muista blogeista pelkästään hyviä arvioita. Varmaan saankin tänään kuunneltua Cookin loppuun alta pois. Postaus siitä siis tulossa pian!

Tähän mennessä elonkorjuun saldo on kaksi mehumaijallista viinimarjamehua, kolme litraa kuningararhilloa sekä roppakaupalla mustikoita. Onpahan talveksi vitamiinejä säilössä! 

Toivottavasti nyt arki taasen palaa uomillensa ja kirjojen kuunteluunkin alkaa löytyä enemmän aikaa...

 

Jouko Raivio: Yövuoro

Jouko Raivio: Yövuoro. Kustantaja: Word Audio Publishing 2020, äänikirjan pituus noin 7,5 tuntia ja lukijoina toimivat Kai Vaine sekä Sanni Haahdenmaa.

Marja Riihinen työskentelee yöhoitajana Vaahteran sairaalassa. Eräänä yönä hänen työparinsa katoaa jäljettömiin kesken työvuoron. Outo tapahtuma saa Marjan pelkäämään pahinta. Miksi tunnollinen Kati olisi häipynyt omasta tahdostaan? Piinaavat kysymykset ja kasvava pelko eivät jätä Marjaa rauhaan. Sairaalan vartija-vahtimestari Jari Viirilä sekaantuu myös juttuun ja joutuu elämänsä haasteen eteen tutkiessaan katoamista. Sairaalan historiasta alkaa paljastua hämäriä yksityiskohtia. Etenkin öisin koko sairaalarakennus tuntuu elävän aivan omaa elämäänsä. Mikä Vaahteran sairaalaa riivaa? Hiiviskeleekö vanhan sairaalan sopukoissa vaarallinen psykopaatti?

Jouko Raivion sairaalatrilleri Yövuoro aloittaa Vaahteran sairaalaan sijoittuvan hyytävän kolmiosaisen jännityssarjan.

Aiheena tämä oli erittäin mielenkiintoinen, sairaalamaailmaan sijoittuva. Mutta jokin toteutuksessa jäi tökkimään, enkä oikein päässyt nauttimaan tästä kirjasta. Annan sarjalle kyllä vielä mahdollisuuden, kun tämän syksyn aikana ilmestyy vielä kaksi osaa lisää.

Suosittelen kotimaisten dekkarien ja sairaalajännityksen ystäville. Annan kirjalle kolme tähteä.

Kesälukumaraton 2020 - VALMIS

Minun osaltani tämä maraton sattui vähän huonolle viikonlopulle, mutta katsotaan nyt, mihin päästää varsinkin sunnuntain puolella. Heikkoon lukuintoon voinee kyllä vaikuttaa myös kirjavalintani. Kuuntelussa on Jouko Raivion Yövuoro. Vaikka kirja sijoittuu mielenkiintoiseen sairaalamaailmaan, on se muuten vähän liian tavanomaisen tuntuva dekkari. Vähän niin kuin puuduttavaa kuunneltavaa... Sen jälkeen on kyllä vuorossa sitten mielenkiintoisempi kirja, Robin Cookin pahan valta.

Tähän mennessä siis olen lukenut seuraavasti:

La-ilta klo 21-23

Su aamu klo 9-10

eli nyt yhteensä 3 tuntia äänikirjan kuuntelemista.

 - -

Tähän jäikin tämän kertainen maraton minun osaltani. Oli viikonloppuna niin paljon muuta ohjelmaa, joten näillä nyt mennään. Eli 3 tuntia äänikirjaa Jouko Raivion yövuoro.

Kiitos emännöinnistä!

Heinäkuun luetut

Heinäkuussa tuli kuunneltua yhteensä 14 äänikijaa, mikä on kyllä ihan hyvä määrä retkien ja kyläilyjen ohessa. Mukaan mahtuu taas monenlaista, ikäistä ja laatusta kirjaa. Laidasta laitaan!

Kuuntelin siis kaikki kirjat äänikirjoina. Arvostelukappaleita ei tässä kuussa ollut. Heinäkuuhun mahtui myös naistenviikko, josta osin johtuen yli puolen kirjoista oli naisten kirjoittamia.

Kuukauden parhaat kirjat arvosanalla 5- olivat Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä sekä Robin Cookin Mutantti. Nämä kirjat jaksavat ilahduttaa minua vuodesta toiseen. Lisäksi arvosanan 4,5 saivan Tess Gerritsenin Lapsen sydän sekä Denise Rudbergin Salainen koodi. Myös nämä molemmat olivat tosi hyviä!

Syksyn uutuuksiakin kuukauteen mahtui muutama. Edellä mainitun Salaisen koodin lisäksi Roslundin Sä kasvoit neito kaunoinen sekä Leena Lehtolaisen Jälkikaiku. Viime kevään uutuuksi taasen edustaa Jarkko Sipilän Syy tappaa. 

Elokuussa ilmestyy taas kasapäin uutuuksiakin, kun vihdoin julkaistaa myös äänikirjana Greben uutuus, Varjokuvat sekä mm. Kristina Ohlssonin uutuus Korkein tarjous kuolemasta. Mukavaa viihdettä taas tiedossa! Pysykääpä kuulolla! 👍

Leena Lehtolainen: Jälkikaiku

Leena Lehtolainen: Jälkikaiku, ilmestyi 28.7.20 Tammen julkaisemana. Äänikirjan pituus on noin 11 tuntia ja sen lukuu Krista Putkonen-Örn. Tosi mukavaa, että Maria Kallio kirjat saavat jatkoa. Edellisestä onkin jo kolme vuotta. (Viattomuuden loppu 8/2017) No, tai toisaalta 2018 ilmestyi lyhytkirja nimeltä Turmanluoti sekä novellikokoelma Tappaja tyttöystävä, jossa on Mariaankin liittyviä tarinoita...

Se täytyy kyllä sanoa, että tämä ja edellinen lukemani Sipilän kirja olivat liian samantyyppisiä luettavaksi peräkkäin. Yritän sellaista aina välttää, mutta nyt halusin aloittaa Jälkikaiun heti kun se ilmestyi, enkä perehtynyt aihepiiriin sen tarkemmin... Oli kyllä vaikea muistaa, että mikä oli tätä kirjaa ja mikä edellistä. No, se ei ole tämän kirjan vika!

Maria työskentelee lapsiin ja nuoriin liittyvien väkivaltarikoksien yksikössä ja mukanaan hänellä on vanhat tutut kaveri Koivu ja Puupponen. Koivukin alkaa pikkuhiljaa toipua hänen perhettään kohdanneesta tragediasta. Myös Puupposen elämä valottuu tässä kirjassa vähän enemmän. Maria miettii lastensa tilannetta, kun Iida on sen ikäinen, että on pian muuttamassa pois kotoa.

Kirja alkaa, kun Marian kissa (joita muuten tässä kirjassa on peräti kolme kappaletta) tuo ulkoilureissultaan lahjaksi ihmisen korvan. Sille ei kuitenkaan tunnu löyytyvän omistajaa niin patologian laitokselta kuin tavallisista sairaaloista. Sen sijaan Maria saa tutkittavakseen synkeän tapauksen, kun nuori maahanmuuttajataustainen nuori löytyy kuolleena. Tällä on ollut todella vaikeat kotiolot ja niissä riittääkin tutkijoilla perkattavaa.

Tutkinta vie poliisiryhmää moneen suuhtaan ja heidän tilannettaa ei todellakaan helpota ilkeät twiitit tästä ryhmästä. Loppujen lopuksi myös poliisien lapsia uhataan. Myös tämän hyökkäyksen tutkiminen vie aikaa. Tuntuu, että uhkaajalla on yllättävän tarkkaa tietoa ryhmän poliisien henkilökohtaisesta elämästä.

Lehtolaisen kirjojen tapaan asiat kuitenkin selviävät ja myös löytyneelle korvalle löytyy omistaja. Pidän näistä kirjoista, ja vaikka tässäkin on paljon yhteiskunnallista asiaa, se ei kuitenkaan vie makua viihteeltä ja jännitykseltä.

Suomen suosituimpiin kirjailijoihin kuuluva Leena Lehtolainen tunnetaan erityisesti Maria Kallio- ja Henkivartija-romaaneistaan. Hän on kirjoittanut myös useita dramaattisia perhe- ja avioliittoromaaneja ja jännitysnovelleja. Lehtolaista on käännetty 29 kielelle – Yhdysvalloissa vain Jo Nesbø on häntä käännetympi pohjoismainen jännityskirjailija.

Jos pidät sopivasta jännityksestä suosittelen tätä kirjaa. Tästä voi vaikka aloitaa, jos et ole vielä Lehtolaisen kirjoihin tutustunut. Annan tälle kirjalle kolme ja puoli tähteä.