 |
Seppo Jokinen: Pisara veressä, 4/2020, Crime Time, äänikirjan pituus on reilu 10 tuntia ja sen lukee suosikkini Jukka Pitkänen. Aloitin komisario Koskisesta kertovan sarjan lukemisen Austraaliaan sijoittuvasta kirjasta, Mustat sydämet. Sen jälkeen olenkin aina innolla odottanut jokakeväistä uutukaista kirjaa. Minulla on vielä runsaasti alkupään kirjoja lukematta ja ne ovat kyllä lukulistallani, kunhan vain ehdin... Näissä kirjoissa ei väkivallalla mässäillä ja päähenkilöt ovat kohtuullisen mukavia ja tavallisia ihmisiä. Ei ole alkoholiongelmaa tai muuta kliseetä. Ainoastaan jäyhä ja vähän kömpelö komisario...
Tässä kirjassa komisaario Koskisella on yksinäistä, kun Ulla on lähtenyt auttamaan tytärtänsä, joka on juuri saanut lapsen, joka tarvitseen erityistä apua. Asiaa ei yhtään helpota, kun hänen tilalle palkattu sijainen omii heti käyttöönsä työpaikalla Ullan kahvimukin... Koskinen odottaa puolisoaan kotiin ja yksinäisyydessä on viitteitä myös aikaan ennen Ullaa.
Jo aiemmin Koskinen on suhtautunut epäilevästi Siiri Peipon rikosromaaneihin, kun päähenkilöt tuntuvat liiankin tutunoloisilta. Uusimmassa kirjassa kuvaillaan tapausta, joka on Koskiselle tuttu hänen nuoruusvuosiltaan järjestyspoliisissa. Ilmeisesti kirjan ovat lukeneet myös muutkin ja tämä sysää liikkeelle reaktioita.
Myös tässä kirjassa seurataan Tampereen raitiotyömaita, käydään lastenlapsen kanssa retkeilemässä sekä tietysti lopun jännittävässä temmellyksessä saadaan vähän osumaakin. Taattua laatua Seppo Jokiselta. Nämä sisältävät sopivasti psykologiaa ja parisuhdeasioita muiden asioiden lomassa. Eikä näissä ole yleensä politikointia, mitä itse vierastan kovasti viihteessäni. Mukavastihan aika tämän parissa taittui.
Suosittelen kaikille jännityksen ystäville, vaikka ei olisi sarjan aikaisempia kirjoja lukenutkaan, niin tähän kyllä pääsee hyvin matkaan. Annan kirjalle neljä tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän rohkeasti kommenttisi, ideasi tai muu viestisi.
Yritän vastata kaikkiin kommentteihin.