Outi Pakkanen kirjamessuilla

 

Naistenkutsut ilmestyi juuri, syyskuun lopussa ja sain sen äskettäin kuunneltua. Tunnelmani löytyvät täältä.

Dekkarikuningattaren herkullinen kuvaus naistenmiehestä, joka päihtyy omasta erinomaisuudestaan, kohtalokkain seurauksin. Max Luotola lausuu kohtalokkaat viimeiset sanansa perjantai-illan prime time -keskusteluohjelmassa. Television ääressä, kukin tahoillaan, ohjelmaa seuraa neljä naista – Jutta, Lotta, Netta ja Ditte. Kaikilla on tai on ollut jonkinlainen suhde Maxiin. Ja jokaisella on hyvä syy päästää tuo sataprosenttinen narsisti päiviltään.

Nona Ratia haastatteli Outi Pakkasta tyhjässä messuhuoneessa. Outo tilanne molemmille olla ilman yleisöä. Outi kertoi kirjan synnystä ja kirja lähti liikkeelle tietämällä niin ensimmäisen kuin viimeisenkin lauseen. Manna Mela tuli ohimennen tutuksi kaksi vuotta vanhasta Linna-romaanista ja kustannustoimittaja kehoitti palaamaan Manna Melan rooliin myöhemmin. Tässä kirjassa Outi piti lomaa Anna Laineesta, koska tämä on kyllästynyt tähän henkilöön. Anna Laineen ystäville Outi antaa lupauksen ja Anna palaa seuraavaan kirjaan. Vaikka lukijat kiintyvät päähenkilöihin, kirjailijat tarvitsevat välillä lomaa näistä. Niin on myös tehnyt Leena Lehtoilainen ja pitänyt lomaa Maria Kalliosta.

Toinen päähenkilö on Outi Pakkasen kirjoissa Helsinki. Tässäkin kirjassa kuvataan kaupunkia monipuolisesti ja tapahtunat sijoittuvat enemmän Lauttasaareen kantakaupungin sijasta. Vain kaksi Outin kirjaa ovat sijoittuneet muualle, toinen näistä sijoittuu Abu Dabiin ja toinen Muonioon. Nämä kirjat ovat minulta vielä lukematta. Lukulistallani kylläkin. Outin mukaan myös Berliini on vilahtanut kirjoissaan, mutta tuskin se tulee olemaan täysin pääroolissa kirjoissa.

Yleisellä taholla kirjoittamisen prosessi on Pakkasella muuttunut, kuten olen itsekin huomannut. Uusia kirjoja kirjoittaessa ovat hyvikset ja pahikset olleet selvillä jo melko alkuvaiheessa. Ja aina se viimeinen lause on jo tiedossa alussa. Se on maratoonarin maali, joka on kirjoittamisen kiintopiste. Myös Outille tulee valkoisen paperin kammoa noin kaksisataa kertaa per kirja ja istumalla siitäkin selviää. Myös kokkaaminen ja lenkki pistävät ajatuksia kiertämään. Kirjoittaminen vaatii työtä ja esikoiskirjailijoille hän sanoo, että uskokaa itseenne ja omaan polkuun, kriitikoista viis. Lisäksi epävarmuuden sietäminen on pakollista kirjailijalle. 

Parasta kirjailijan ammatissa ovat lukijat. Se on tärkeintä ja huonoa päivää piristää juurikin kiitolliset lukijat, joihin voi törmätä vaikka Stokkan rullaportaissa. Parasta antia ovat olleet käsinkirjoitetut kirjeet lukijoilta. Palautteita tulee niin paljoa ja myös tutut lapsukaiset ovat kirjailijan suurimpia faneja. Kirjailijan työ on myös vuorovaikutteista. Haasteellisinta työssä on nimenomaan epävarmuuden sietäminen ja takaraivossa kammo, jos kiroittaminen loppuu.

Outi Pakkanen on kirjoittanut 29 dekkaria ja niiden lisäksi myös muuta. Jo aikasemmin tavoite on ollut 30. dekkari. Se on jo työn alla ja nimikin on jo tiedossa, mutta sitä ei vielä paljasteta. Sen jälkeen voisi vähän löysätä. Suosikki kirja on Tarjoilija pyyhkikää taulu. Ruohonleikkaja-kirja liikuttaa Outia vieläkin, mutta monet kirjat ovat kirjailijan mielstä jo unohtuneet. Vanhhoja kirjoja ei tule luettua muutakuin työn puolesta.

Outi lukee myös muiden kotimasten dekkaristien kirjoja aika vähän, mutta erityisesti ruotsalaiset miellyttävät, esimerkiksi Camilla Grebe. Myös muut genret miellyttävät. Eilisessä Puoli seitsemän-ohjelmassa Outi kertoo, että kauhu on ainut, joka ei mene edes elokuvissa.

Kiva ja lämminhenkinen haastattelu siis oli kyseessä. Jatkanpa Outi Pakkasen kirjojen lukemista!