Mestarillisen juonenkuljetuksen keskiössä on salaisuuksia kätkevä vanha kartano, valheiden verkkoon kiedottu orpotyttö ja nuori nainen, joka joutuu keskelle pahaenteistä peliä.
Kirjassa on kolme erillistä tarinan kulkua ja varsinkin äänikirjana oli vähän vaikea hahmotta, että missä milloin oltiinkaan. Joskin alussa yleensä sanottiin, kenestä kerrotaan, mutta ei aina. Ensimmäinen tarina kertoon 14-vuotiaasta Bethistä, jonka muu perhe on kuollut ja hänen tätinsä on löytänyt uuden perheen lastenkodin tilalle upeasta kartanosta itä-Englannin syrjäseudulta. Perheessa asuu samanikäinen tyttö Nina. Perheellä on outoja tapoja ja esimerkiksi Nina ei pääse kavereiden luo tai kylälle.
Toinen juoni kertoo näyttelijä Sadiesta, joka saa oudon työtarjouksen. Raven Hall kartanossa järjestetään tilaisuus, jossa tämän on esitettävä yhtä juhlavierasta. Hän saa vaatteet ja ohjeet ja tarkoitus on pelimielessä ratkaista murhaaja juhlan osaanottajista. Ison palkkion takia Sadie päättää osallistua tähän outoon keikkaan ja matkaa salaperäiseen kartanoon.
Kolmannen tarinan päähenkilöä ei paljasteta alkuun ja hänen tarinansa jää vähän vähemmälle ja myös epäselväksi, mistä oikein siinä on kyse. Kirjan lopussa tämäkin juonenkäänne saa selityksensä.
Ensimmäisenä tästä kirjasta minulle tuli mieleen viime talvena ilmestynyt kirja:Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa. Ainakin jos se miellytti, niin tämäkin varmaan tuntuu kivalta.
Kiinnostavinta kirjan edetessä on kertomus nuoresta Bethistä. Muut kerronnat tuntuvat vähän irralliselta. Jos kirjaa jaksaa lukea kuitenkin, niin loppua kohden asiat selvenee ja jännitys tiivistyy. Kirjan tyyli on aika pehmeä, eikä mitään raakuuksia tapahdu. Aivan mukavaa ajanvietettä tämäkin kirja oli.
Annan tälle kirjalle 4- tähtää.
Kuuntelin tämän juuri ja aika samankaltaisia ajatuksia kirja herätti minussa kuin sinussa. Äänikirjamuodossa oli tosiaan vähän haastavaa välillä hahmottaa, missä ajassa ja kenen näkökulmassa milloinkin ollaan – varsinkin kolmas ääni erottui heikosti, muiden vaihtuessa kyllä ystävällisesti ilmoitettiin, missä mennään. Mukavaa ajanvietettä tosiaan.
VastaaPoistaJuurikin näin! Kyllä äänikirjan (ja yleensäkin kirjan) pitää olla viihdyttävää...
Poista