Jules Verne: Matka maan keskipisteeseen

Jules Verne: Matka maan keskipisteeseen. Äänikirjana sekä Celiassa että Storytelissä. Äänikirjan pituus molemmissa noin 10 tuntia. 

Jules Vernen (1828-1905) romaani Voyage au centre de la Terre (vuodelta 1864) kuuluu kirjailijan varhaistuotantoon, ja se ilmestyi vuonna 1974 nimellä Matka maan keskipisteeseen suomentajanaan Pentti Kähkönen.

Teos kertoo hampurilaisesta mineralogian Professori Lidenbrockista, joka on myös intohimoinen kirjojen keräilijä. Hän löytää sattumalta alkuperäisen islantilaisen Heimskringlan käsikirjoituksen – riimukirjaimilla tehdyn sagateoksen, joka on kuuluisan 12. vuosisadalla eläneen islantilaisen kirjailijan, Snorre Turlesonin kirjoittama – ja kertoo Islantia hallinneista norjalaisista kuninkaista. Eepoksen välistä putoaa yllättäen kuitenkin vanha pergamenttipalanen, jossa on salakirjoitusta ja jonka on allekirjoittanut Arne Saknussemm – 16. vuosisadalla elänyt kuuluisa tiedemies ja alkemisti. Professorin veljenpoika, Axel onnistuu sattumalta tulkitsemaan tuon salakirjoituksen, joka sisältää vihjeen siitä, kuinka Saknussemm oli itse aikoinaan päässyt maan keskipisteeseen Islannissa olevan Sneffels-tulivuoren kraatterin kautta. Niinpä professori ja hänen veljenpoikansa päättävät nyt yhdessä lähteä tuolle hyvin vaaralliselle ja uhkarohkealle matkalle, tavoitteenaan päästä Saknussemmin esimerkkiä ja salakirjoituksen ohjeita seuraten maan keskipisteeseen. 

Kirjassa seurataan kolmen seikkailijan matkaa tulivuoren kraaterista maan uumeniin. Matkalla kohdataan niin pystysuoria onkaloita kuin tilavia luolia. Yllätyksiäkin löytyy ja niissä pääsee Vernen scifi-kirjailija valloilleen. Tämä kirjahan ei ole mitkään tieteellinen teos vaan mukava ja viihdyttävä fantasiakirja. Olen lukenut tämän aiemminkin ja nyt kuuntelin siis äänikirjana. Mukavaa vaihtelua. Toivottavasti näitä tehdään lisää äänikirjoina!

Tämä ei ole aivan Vernen parhaimmistoa, mutta suosittelen kuitenkin tutustumaan. Annan tälle kirjalle 3+ tähteä. 

Kansikuva: Anssi Rauhala. 

Valmistautumista ystävänpäivän lukumaratoniin

 

Kuva by Yöpöydän kirjat- blogin Niina

LauraKatarooma ja Kirjaimia-blogi emännöivät keskitalven kohokohtaa, eli ystävänpäivän lukumaratonia. Lukuaika siis perjantaista 12.2. sunnuntaihin 14.2. Itse ajattelin osallistua ja tarkemmin täsmentyy, mihin ajankohtaan osallistumiseni ajoittuu. Lukulistaltani ensi viikonlopulle löytyy mm. seuraavaa:

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

 

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa, 8/2020. Äänikirjan pituus noin 9,5 tuntia ja sen lukee Krista Kosonen. En ole Kinnusen kirjoja ennen lukenut ja ajattelin tämän kirjan myötä tutustua hänen teoksiin. Tässä paljon kehutussa romaanissa poistuin kyllä toden teolla omalta mukavuusalueeltani ja tartuin hieman epäröiden tähän historialliseen kirjaan.

Alkukesällä 1945 viisi naista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kotimatkalle läpi poltetun Lapin. Naiset eivät kysele toisiltaan, miksi lähtivät saksalaisten matkaan. Kaikki eivät ymmärrä sitä itsekään.

Toinen maailmansota on loppumassa, ja se mikä oli hyväksyttyä vielä eilen, on tänään muuttunut taas kielletyksi. Millaisilta poikkeusaikana tehdyt valinnat vaikuttavat rauhanajan valossa? Millaisia ovat hetket, joina peruuttamattomia päätöksiä tehdään? Millaista on palata takaisin tietäen, että kukaan ei halua ottaa vastaan?

Tommi Kinnusen odotetussa romaanissa ollaan keskellä avaraa erämaata, tien päällä, vapaana suljetuista huoneista, joissa oli tilaa vain miesten myrskyäville tunteille.

Tämä kirja oli minun makuuni sopivan mittainen ja sen tapahtumat alkavat verrattaen tutuissa maisemissa. Voin vain kuvitella sieluni silmin, kun Saanan tuttu muoto piirtyi nasten eteen, jne. Juurikin tämä luonnon läheisyys ja maisemat miellyttivät kaikkein eniten. Etukäteen pelkäsin liian synkkää tunnelmaa, mutta kaikenkaikkiaan tämä on kirja myös toivosta. Asioita ei avata liikaa, mutta sopivasti.

Tämän kirjan perusteella saatan palata Kinnusen kirjallisuuden pariin. Periaatteessa minua kiinnostaa historialliset kirjat, mutta yleensä olen karttanut sota-aikoja ja muuta kurjuutta. Tämä kirja on kuitenkin sen verran mielenkiintoisesta näkökulmasta kerrottu, että sen jaksoi kuunnella. Myöskään politiikkaa ei oltu sekoitettu tähän.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille vähänkään historiasta kiinnostuneille. Annan tälle kirjalle neljä tähteä.

Tommi Kinnunen (s. 1973) on taitava ihmiskuvaaja, joka on muutamassa vuodessa noussut yhdeksi Suomen suosituimmista kirjailijoista. Hänen edelliset romaaninsa Neljäntienristeys, Lopotti ja Pintti ovat olleet arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Kinnusen kirjoja on käännetty yli 20 kielelle.

Jyrki Erra: Kaunasin sivut

 

Jyrki Erra: Kaunasin sivut, 2021. Äänikirjan lukija Anssi Niemi ja sen pituus on yli 17,5 tuntia. Edellisen osan, Lyijyvalkoinen, kuuntelin varaa vuosi sitten.

Tahdoin tai en, arvelin olevani merkitty mies. Hankkeen lopettaminen ei olisi enää minun asiani. Olin joutunut aivan liian suuren pelin nappulaksi. Pitkään uinuneet voimat olivat lähteneet liikkeelle. Vatikaanin arkistoissa nuoren suomalaistutkijan käsiin joutuu tarkoin varjeltu keskiaikainen käsikirjoitus, jonka vuoksi moni on valmis vaikka tappamaan. Johan vedetään tahtomattaan mukaan vaarojen ja petosten verkkoon, katolisen kirkon varjelemiin salaisuuksiin ja suurvaltojen valtataisteluun. Löytääkseen Vatikaanin käsikirjoituksesta puuttuvat ratkaisevat sivut hänen on lopulta matkustettava Liettuan Kaunasiin, Pazaislisin luostariin. Matkalla hänen jalanjäljissään seuraa vaarallinen vihollinen. Lue kansainvälisen luokan mysteeritrilleri ja selvitä Kaunasin sivut.

Kirjassa seikkaillaan vuoron perään Vatikaanissa ja Liettuan Kaunasissa. Tässä perehdytään kirjallisuuden historiaan ja sivutaan roomalaiskatolisen kirkon saloja.  Kun suomalainen historan tutkija kuulee Vatikaanin kirjastossa harvinaisesta ja erikoisesta kirjasta, saavat tapahtumat uusia käänteitä. Mikä onkaan tämä teos ja ketkä sitä oikein haluavat käsiinsä.

Ainoa haittapuoli minusta oli se, että kirja oli liian pitkä. (Painetussa kirjassa 544 sivua). Kirja veti aina imuunsa, mutta sitten välillä iski kyllästys. Mutta muuten kyllä mielnkiintoista kuunneltavaa.

Suosittelen kirjaa vähän erilaisen, historiallisen jännityksen ystäville. Annan tälle kirjalle 3,5 tähteä.

Anna Jansson: Katoavat jäljet

 

Anna Jansson: Katoavat jäljet, 2/2021. Äänikirjan pituus vajaa 13 tuntia ja sen lukee Ville Tiihonen. 

Suosikkidekkaristin uusi menestyssarja alkaa. Anna Jansson on Ruotsin rakastetuimpia dekkaristeja, ja hänen jo 20-osaiseksi kasvanut Maria Wern -sarjansa on valloittanut myös suomalaislukijat. Katoavat jäljet avaa Janssonilta uuden sarjan ja esittelee karismaattisen Kristoffer Barkin. Synkkätunnelmainen dekkari nousi myyntilistojen kärkisijoille heti ilmestyttyään ja on myynyt Ruotsissa yli 100 000 kappaletta.

Aloitusasetelma on vähän kliseinen, ongelmallinen poliisi tutkii vuosia sitten kadonneen tyttärensä katoamista. Toinenkin tyttö on kadonnut ja Kristoffer Bark pääsee tutkimaan tätä tapausta. Hän huolehtii entisestä vaimostaan, joka on vajonnut pahasti alkoholin kierteeseen.

Rikoskomisario jatkaa tutkimuksia ja toisaalla seurataan järvenrannan kylän asukkaita. Denise harkitseen avioliittoa ja kuulee pian odottavansa lasta. Hänelläkin on omat ongelmansa niin miehensä kuin naapurien kanssa.

Tämä kirja on periaatteessa ihan helppolukuinen ja on eri tyyppinen kuin Wren-dekkarit, joista en ole pitänyt. Kerronta on sujuvaa ja yllättävä loppuratkaisu periaatteessa ihan looginen. Kirjassa ei ole raakuuksia ja muutenkin se on sopivan jännittävä.

Suosittelen kirjaa jännityksen ystäville. Annan kirjalle 4 tähteä.

”Dekkari, joka hipoo psykologisen trillerin rajoja.” - Svenska Deckarfestivalen

Tammikuun luetut

 

Tammikuuss 2021 kuuntelin yhteesä 12 kirjaa, mikä on juurikin viime vuoden keskiarvon verran. Mukaan mahtuu taasen vanhoja Jules Vernen kirjoja, vähän uudempaa Cookin kirjallisuutta sekä aivan tuoreimpia uutuuksia. Ja tammikuussa luin vain yhden kotimaisen kirjan. 

Kuukauden paras kirja oli Robin Cookin Tappava tartunta. Olen lukenut sen useita kertoja ja aina se jaksaa säväyttää. Toinen täyden viiden tähden kirja oli uutuus, Sofie Sarenbrantin Häpeänurkka. Tämä on kyllä upea sarja.

Tammikuun seuraavaksi paras kirja oli Vernen Tsaarin kuriiri, josta voin sanoa samat sanat kuin edellisestäkin! 

Maininnan arvoinen uutuus oli myös Harriet Tycen toinen teos, Kaikki valheesi. Myös muut uutuudet olivat hyviä! Lisää uutuuksia on taas onneksi tulossa!

Äänikirjojeni kuuntelut jatkuvat taas entiseen malliin: uusimpia uutuuksi, Verneä ja Cookia ja vähän muutakin jännitystä! Pysy kuulolla!

P.S. Lisäksi olen kuvaillut ajankohtaisia käsitöitäni...