perjantai 17. huhtikuuta 2020

Kelly Erin: Kiviäidit



Kelly Erin: Kiviäidit, ilmestyi äänikirjana 1.4.2020. Kiitokset kustantajalle arvostelukappaleesta. Äänikirjan lukijana toimii Krista Putkonen-Örn ja julkaisija on Gummerus.  Kristan ääni on miellyttävää kuunnella ja lukemisessa on sopivasti eläytymistä.

"Huikea psykologinen trilleri menneisyyden salaisuuksista.
Marianne kasvoi vanhan mielisairaalan varjossa, joka vainoaa häntä yhä öisissä painajaisissa. Hän oli 17-vuotias lähtiessään pakoon kaupunkia, perhettään, poikaystäväänsä Jesseä -ja ruumista, jonka he hautasivat. 30 vuotta myöhemmin Mariannen on pakko palata, ja hän tuntee heti menneisyyden kuristavan otteen. Yhä katkera Jesse uhkaa viimein paljastaa totuuden.

Marianne tekisi mitä vain vaaliakseen rakentamaansa elämää ja tytärtään, jonka ei halua koskaan kuulevan menneisyydestään. Mutta Marianne ei tiedä koko tarinaa - eikä hän ole ainoa, joka olisi valmis vaikka tappamaan varjellakseen salaisuuksiaan.

Erin Kelly (s. 1976) on Lontoossa syntynyt kirjailija ja toimittaja, joka tunnetaan ennen muuta taitavista psykologisista trillereistään. Jo hänen esikoisromaaninsa The Poison Tree oli menestys, mutta yksin Britanniassa jo miltei puoli miljoonaa kappaletta myynyt Älä jää pimeään nosti Kellyn psykologisen trillerin kärkikaartiin."

Kuuntelin edellisen Erinin kirjan (Älä jää pimeään) marraskuussa ja pidin siitä kovasti ja annoin neljä tähteä kirjalle. Se on trilleri pariskunnasta, joka pyrkii seuraamaan jokaisen auringonpimennyksen maailmassa paikanpäällä. Aikoinaan jotain tapahtuu ja se seuraa heitä. Kirjassa on kiinnostavia juonenkäänteitä, jotka pitivät otteessaan.

Kiviäidit alkaa, kun Mariannen mies, Sam haluaa yllättää vaimonsa, joka hoitaa sairasta äitiään. Hän on yllätykseksi ostanut asunnon paikasta joka onkin liian läheinen Mariannelle ja tuo kauhut mieleen. Hän on tehnyt jotain entisen poikaystävänsä kanssa ja tapaukseen liittyy kongressiedustaja, jota tapaamaan Marianne myös kiirehtii. Mariannen elämää olisi kiva seurata enemmänkin, ja hänen tarinansa jää kutkuttavaan paikkaan ennen seuraavaa osaa.

Toisessa osassa mennään menneisyyteen, johon aikaisemminkin on viitattu. Aloitetaan siitä, kuinka Marianne ja Jesse kohtaavat. Miten sitten tilanteet etenevätkin kriittiseksi! Kolmannessa osassa mennään vielä reilusti ajassa taaksepäin Helenen nuoruuteen ja tässä edetään siihen, mitä Helenelle tapahtuikaan... Helen elämää seurataankin kirjassa enemmän, hyppien vuosien yli. Tämä vaatii vähän tarkkuutta, kun täytyy mielessä kelata, että mikäs olikaan mikä vuosi.

Helenen tie korkeaan asemaansa ei ole todellakaan helppo. Hän varttuu hyvin vanhoollisella seudulla, jossa heräävän kukoistuksen kanssa eläminen ei oikeen suju perheen haluamalla tavalla. Asiat johtavat toiseen ja Helenen elämä muuttuu peruuttamattomasti. Nokkelasti hän löytään tiensä ja saa elämäänsä uuden suunnan.

Kirja on mukavaa kuunneltavaa. Ainoa asia, mikä minulla tökki oli se, että jouduin kuuntelemaan kirjan normaalinopeudella. Se tuntui varmaan sen takia vähän hidastempoiselta. Viihdyin hyvin kirjan parissa ja suosittelen lämpimästi jännityskirjallisuuden ystäville. Annan kirjalla neljä+ tähteä.

6 kommenttia:

  1. Tykkäsin tosi paljon Älä jää pimeään trilleristä, joten tämäkin on tulossa lukuun, kunhan kirjaston kirjat alkavat taas liikkumaan lukijoille. Jännityksellä odotan ;)

    VastaaPoista
  2. Sinulla on mukavaa odotettavaa, kun kirjastot aukevat! Toivottavasti pian!

    VastaaPoista
  3. En ole lukenut Älä jää pimeään - kirjaa, vielä, on ollut varsin tehokkaasti lainassa meidän kirjastosta. Tämä toinen on parhaillaan lainassa, on tosi kiva että eivät ole sarjaa niin ei haittaa vaikka aloitankin myöhemmin suomennetusta.

    Tuo normaalinopeus on jännä juttu, kuuntelen itse Ylen Areenasta Matti Rämön lukemana hänen pyöräilykirjojaan, ja kovin herkästi tulee uni kun kuuntelee iltaisin :) Vakionopeuteni on 1,2- tai 1,3 -kertainen, mutta esimerkiksi Monte-Criston kreiviä pystyi kuuntelemaan ilman ongelmia 1,7 - kertaisena.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti pääset pian lukemaan molemmat!
    Kuuntelunopeudet vaihtelevat minullakin 125 - 160%. Riippuu minusta paljon myös lukijasta.
    Tämän kuuntelin sellaisella sovelluksella, jossa en osannut säätää nopeutta...

    VastaaPoista
  5. Samaa mieltä. Minullekin Älä jää pimeään oli neljän tähden kirja, mutta Kiviäideille antaisin neljä plussan. ����

    VastaaPoista

Jätähän rohkeasti kommenttisi, ideasi tai muu viestisi.
Yritän vastata kaikkiin kommentteihin.