Keskenjäänyt....

Psykologinen esikoisdekkari täynnä pohjoisen outoa lumoa

Vahvatunnelmainen esikoisdekkari kuljettaa lukijansa Pohjois-Norjaan, missä mereltä vihmova tuuli piiskaa kasvoja ja ympärillä hehkuvat karun kauniit tunturit. Katse on tarina rakkaudesta, polttavasta intohimosta, petoksesta, kostosta ja jokaisessa meissä asuvasta pimeydestä.

Ylikonstaapeli Nea Guttorm on jättänyt työnsä keskusrikospoliisin profiloijana Oslossa ja muuttanut pohjoiseen unohtaakseen juuri päättyneen avioliittonsa. Kaupungissa vietettyjen mustasukkaisuuden täyteisten vuosien jälkeen elämä vaatimattomassa kylässä vuonon rannalla ja työ sen pienellä poliisiasemalla tuntuvat juuri siltä, mitä Nea toipuakseen tarvitsee.

Mutta kun hyisestä purosta keskeltä metsää löytyy raa’asti tapetun miehen ruumis, tunnelma kylässä kiristyy ja Nea alkaa nähdä asioita, joita muut eivät näe. Auttaako Nean kyky häntä selvittämään rikoksen vai viekö se hänet syvälle pimeään, sinne missä on vaikea erottaa, mikä on totta ja mikä kuviteltua?

”Sitä on vaikea nimetä. Se on jo täyttänyt vatsan, työntyy sieltä ylös nieluun, leviää sisäelimiin kuin myrkyllinen savu. Siinä vaiheessa kun se valuu olkapäiden yli käsivarsiin yhtä aikaa lamauttavana ja voimaannuttavana, on aika toimia. Raivo, ahdistus, suru. Se on niitä kaikkia.”

Saija Kuusela (s. 1979) on filosofian tohtori ja biologi, ja hän on opiskellut kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa.

Yritin kovasti lukea tätä, mutta en kertakaikkiaan päässyt kovin pitkälle. Joten annoinpa olla...

Joten annan tälle kirjalle 1 tähden.